Kerro minulle jotain hyvää

20.10.2016 /
kerrominullejotainhyvaa_1

Aloitin maanantai-iltana myöhään lukemaan pokkaria, jonka ostin lentokentältä koneeseen. Luin kirjan jo eilen loppuun, ja kun kirjasuosituksia aina toivotaan, niin tässä erittäin vahva sellainen: Jojo Moyersin Kerro minulle jotain hyvää (Me Before You). Osa teistä on varmasti lukenut tämän menestyskirjan, joten kertokaa ihmeessä mielipiteenne!? Kirjasta on tehty vastikään elokuvakin, jonka aion ehdottomasti katsoa heti viikonloppuna.

swan

Se, että olen lukenut lähes 500 sivua kahdessa päivässä, kertoo ehkä jotain siitä, kuinka uppoutunut olen kirjaan ollut. Tästä syystä luen paljon enemmän tietokirjoja kuin romaaneja: Olisin varmasti todella tehoton tyyppi, jos lukisin enemmän kaunokirjallisuutta. Tai sitten pitäisi ruveta kirjabloggaajaksi. Harvemmin sitä kuitenkaan törmää näin sujuvaan kirjaan, jonka haluan ahmia yhdeltä istumalta. Kerro minulle jotain hyvää nauratti minua ääneen, mutta myös itketti. Kyynelehdin useammassakin kohtaa niin, että poikaystäväni yritti epäuskoisena ”lohduttaa”, että hei se on vain keksitty tarina…

kerrominullejotainhyvaa_3

Jep, keksitty tarina joka ravisutteli ja kosketti enemmän kuin olisin uskonut. Myös tapahtumapaikka, englantilainen pikkukaupunki, kolahti. Se kuvataan kirjassa niin, että se muistuttaa tismalleen entistä kotikaupunkiani Nantwichia (kuvat joutsenista ja ankoista on Nantwichista). Luen itseasiassa todella harvoin minkään sortin rakkausromaaneja… Jotenkin miellän monet rakkaustarinat vähän hömpäksi, mutta taidan olla hyvin väärässä. Viihdekirjallisuudesta löytyy myös laatuteoksia, joten ei pitäisi yleistää. Tämäkin kirja oli minusta myös paljon muutakin kuin ihana ja liikuttava rakkaustarina. Oli kiehtovaa ja avartavaa esimerkiksi kurkistaa itselleni vieraaseen maailmaan: neliraajahalvaantuneen elämään.

ducks

”Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.

Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata – tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja.”

Odotin kuvauksen perusteella jotain Koskemattomat (Intouchables) tyyppistä tarinaa, mikä kuuluu suosikki elokuviini. Kuitenkaan kirjaa lukiessa ei tullut mieleenikään verrata näitä kahta keskenään ja loppujen lopuksi kyse on hyvin erilaisesta tarinasta, vaikka pääosissa onkin halvaantunut mies ja sen henkilökohtainen avustaja. Huomasin samaistuvani monessa kohtaan halvaantuneen Willin ajatuksiin enemmän kuin Luisan. Olen kuitenkin lukenut kirjasta nyt useampia erilaisia arvosteluja ja joidenkin mielestä kirja on aivan ihana, kuten minun mielestä, mutta jotkut ovat suuttuneet kirjasta kovastikin. Ymmärrän, että kirja voi herättää erilaisia tuntemuksia paljolti riippuen kontekstista, josta sitä lukee.

kerrominullejotainhyvaa_2

Mukaansatempaavan juonen ja rakastettavien henkilöhahmojen lisäksi kirjassa parasta on mielestäni se, kuinka se saa pohtimaan omia moraalikäsityksiä ja arvoja… Eutanasiaa, itsemäärämisoikeutta, sitä riittääkö vain rakkaus, mikä on arvokasta elämää ja mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Väkisin myös mietin, mitä jos itse halvaantuisin onnettomuudessa. Olisiko minun helpompi sopeutua elämään isojen rajoitusten kanssa, jos en olisi niin kunnianhimoinen ja tavoitteellinen, jos en olisi nähnyt sitä mitä olen nähnyt ja tottunut matkustamaan ja menemään. Mutta oikeastaan Will antaa kirjassa vatsauksen tälle pohdinnalle. Ja se on yksi syy, miksi haluan elää täysillä, antamatta pelkojen rajoittaa.

swan2 kerrominullejotainhyvaa
Huom! Kirjoista kun puhutaan, moni kysyi kuinka kauan Bookbeatin kuukauden ilmaiskoodi on voimassa.. Koodi on voimassa 31.1.2017 asti. Eli siihen mennessä pitää aloittaa kokeilujakso. :)
Toinen huomio-asia… yksi blogini lukija etsii kandidaatintukielmaansa haastateltavaksi kuutta blogini lukijaa. Aihe koskee terveys- ja hyvinvointiblogien seuraamista. Lupasin auttaa Sofiaa löytämään haastateltavat… Tässä vielä Sofian viesti teille: ”Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan haastatteluun, voit ilmoittautua mukaan tai esittää lisäkysymyksiä laittamalla sähköpostia osoitteeseen: sofia.savimaki@hotmail.com. Olisin erittäin kiitollinen avusta!” Toivottavasti Sofia löytää teistä haastateltavat! :)
VP2

 

Tallenna

Leave a comment

16 kommenttia

  • Hanna

    Mäkin luin tämän ja rakastin! Lue myös jatko-osa ”Jos olisit tässä”, se on ilmestynyt jo suomeksikin.

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Hanna kommentista, Suomi-reissua ja jatko-osaa odotellessa! ;) <3

  • Sanna

    Kävin katsomassa kesällä kyseisen elokuvan. Menin leffaan hieman ennakkoluuluisena, enkä odottanut juuri mitään. Tarina kuitenkin tempaisi mukaansa. Vuorotellen pyyhittiin kyyneleitä ja naurettiin ääneen. Pitäisi itsekin lukea tuo kirjana ja suosittelen ehdottomasti katsomaan elokuvan!

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Sanna kun kommentoit! :) Katsoin elokuvan perjantaina ja uskon, että olisin tykännyt siitä kovastikin, jos en olisi juuri lukenut kirjaa. Mutta suosittelen ehdottomasti myös lukemaan kirjan. Elokuvaan kuitenkin on pitänyt jättää niin paljon pois.. :)

  • Hanna

    Oon tismalleen samaa mieltä tästä kirjasta! Luin sen myös tosi ahmimalla, mitä harvoin tapahtuu. Aivan ihana kirja! <3 Sen jälkeen katoin heti leffatrailerit ja alkoi itkettää jo niitä katsoessa :D

  • Kiitos vinkistä! Vaikka hyllyt pursuilevat tyhjänhyytäviä hömppiä löytyy sieltä välillä helmiä. Romanttisista kaunokirjallisuuden klassikoista puhumattakaan! :)

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Erica kun kommentoit! Mä aloin miettiä tuon kirjan jälkeen, että pitäisi ehkä tarttua noinhin romanttisiin klassikoihin, kuten vaikka ihan ensin Jane Austeniin, jonka kirjoja en ole koskaan vielä lukenut. ;)

  • Sofia

    Moikka kaikki!

    Pienenä lisätarkennuksena vielä, että tutkimukseni vastaukset pysyvät anonyyminä, joten edes Vilma ei saa tietää mitä kukin on vastannut. ;) Olisin todella kiitollinen teidän ihanien lukijoiden avusta! :)

    Terkuin, Sofia

  • Tytti

    Kai tiedät että tästä on tehty jatko-osa joka kertoo Louisan elämästä ekan kirjan tapahtumien jälkeen. Erittäin hyvä sekin! :)

    • Vilma Peltonen

      Hei Tytti, joo luin ja kuulin siitä.. pitää ensi Suomi-reissulla ostaa siis ehdottomasti! :) Kiitos kun kommenotoit! :)

  • En ole vielä lukenut kirjaa, mutta leffan olen nähnyt ja tykkäsin paljon! Se oli sekä hauska, että koskettava. Täytyy selvästi myös lukea nuo molemmat kirjat. :)

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Anna kommentista! Suosittelen kyllä ehdottomasti kirjaa, itse katsoin perjantaina elokuvan ja niinhän siinä aina melkein käy, kun lukee kirjan ensin: elokuva oli vähän pettymys. Uskon kyllä, että olisin tykännyt siitä, jos en olisi lukenut kirjaa ensin ja mielikuvitellut kaikkea… :D Mutta itse siis liputan kirjan puolesta 100-0. ;)

  • Tämä kirja yllätti minut täydellisesti! Olin kuvitellut chick lit -hömppää, mutta luinkin kirjan yhdeltä istumalta. Kannattaa ehdottomasti lukaista myös itsenäinen jatko-osa ”Jos olisit tässä”, kuten tuossa pari aiempaa kommentoijaa jo ehdottikin. Itse ehkä tykkäsin tästä ekasta kirjasta enemmän, mutta makuasioita :)

    • Vilma Peltonen

      Hauska kuulla! Joo mäkin kyllä yllätyin tosi positiivisesti ja tykkäsin myös siitä toisesta osasta, mutta ehkä ensimmäinen oli ainakin kohdallani koukuttavampi. :)

  • MarjaKoo

    Tästä olen paljon kuullut, mutta vielä vain on varaamatta kirjastosta. Ehkä nyt ensi viikolla.