Ajatuksiani Syömisestä ja Nykyruokavalioista

IMG_0647

Monilla on puolihuomaamattaan tarve luokitella itsensä johonkin ryhmään sen mukaan, millaista ruokavaliota noudattaa. Itsekin käytän blogissa sanoja maidoton, gluteeniton, vegaani… Se helpottaa itseilmaisua varsinkin reseptien yhteydessä, mutta todellisuudessa ruokavalioni ei ole mitään, mitä voisi ilmaista jollain yhdellä sanalla. Syön kaikkea – ainakin silloin tällöin. Olen sanonut monesti, ettei ole mitään mitä en voisi syödä, mutta haluan tässä postauksessa vielä korostaa asiaa. Mielestäni voisin ehkä useamminkin kirjoittaa intuitiivisesta syömisestä ja joustavuudesta. Niistä minä ainakin löysin tasapainon, joka on kestänyt jo vuosia.

IMG_0697

Hyvinvointibloggaajana kirjoitan ravinnosta ja postaan terveellisiä reseptejä, mutta ihmettelen (kuitenkaan yhtään tuomitsematta), miten joku jaksaa punnita ruuat, syödä kana-kurkku-raejuusto settejä päivästä toiseen tai olla illanistujaisissa maistamatta mitään. Ei ole yhtään syytä, miksi ruokavalioni pitäisi olla ehdoton tai tiukka. Joillekin ehdottomuuteen on selkeä syy (allergia, sairaus, uskonto…), mutta suurimmalle osalle meistä ei. Olen alkanut miettiä, että miksi edes käytän mitään nimityksiä kuten gluteeniton… nimet sulkevat minua johonkin laatikkoon, johon en halua itseäni ahtaa. Minulle asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia.

Söin Suomessa melkein joka päivä jälkiuuniruisleipää tai vanhempieni tekemiä karjalanpiirakoita. Söin paistettua halloum-juustoa ja laktoosittomaan maitoon tehtyä pinaattikeittoa. Ostimme Tampereen kauppahallista herkulliset gluteenittomat porkkanakakkupalat ja teimme siskoni kanssa risottoa, jonka päälle raastoimme runsaasti juustoa ja joimme viiniä. En silti edelleenkään ole syönyt lihaa tai kanaa joulun jälkeen. Ei vain voisi vähempää tehdä mieli. Mutta ruokaa koskevat säännöt ovat mielestäni turhia. Jos jotain ei syö tai juo koska ei oikeasti halua, se on mielestäni enemmän kuin ok. Mutta jos jotain ei syö, koska ei saisi, kyseenalaistaisin omat säännökset. Jos sinulla on riippuvuus, voit kiittää itsekuriasi kieltäytymisestä, mutta jos sääntö on tyyliin, en voi syödä kello 20.00 jälkeen, en syö sokeria ennen heinäkuuta, en voi syödä yli 1600kcal päivässä.. tms. heittäisin säännöt nopeasti metsään.

IMG_0686

Blogini reseptit ovat gluteenittomia, maidottomia ja sokerittomia, mutta lähinnä siksi, että kotona näin minun on helppo valmistaa hyvää ruokaa. Ja siksi, että olen huomannut, että ainakin näin vatsani ja ihoni voivat hyvin sekä minulla on paljon energiaa. Kun ei ole ostanut kaupasta maitoa, jugurttia tai sämpylöitä moneen vuoteen, ei sellainen käy edes mielessä. En mieti syömisiäni koskaan siltä kannalta, mitä en saa syödä. Kieltämisen sijaan keskityn aina siihen, mitä voin syödä. Ja siksi minulla ei ole mitään ongelmaa syödä reissussa vähän eri lailla kuin kotona. Loppujen lopuksi olen aika joustava ruokavalion suhteen. Varsinkin, jos ruoka on hyvää. Ja puhdas, rakkaudella tehty ruoka on aina hyvää.

Joskus kannattaa ajatella, että ravitsisikin enemmän mieltä kuin kroppaa. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja mielestäni on hassua ajatella ruoka vain polttoaineena. Hyvinvointi ja terveys nähdään usein jonain fyysisenä ominaisuutena, vaikka yhtä tärkeää on keskittyä mentaaliseen ja sosiaaliseen puoleen.

IMG_0700

Välillä tuntuu myös, että ruokavaliosta on tullut kuin uskonto.. Olen lukenut vegaaneista, jotka kyseenalaistavat jopa sekasyöjien oikeuden elää?!! Mielestäni jokainen saa syödä kuten haluaa: ketään ei pitäisi tuomita syömistottumuksien perusteella. Vaikka ruokavalio voikin ilmentää arvoja ja varsinkin kasvisruokavaliossa kyse usein onkin eettisistä syistä, ei ruokavalio silti mielestäni mittaa ihmisen hyvyyttä, eikä tee kenestäkään ihmisenä parempaa tai huonompaa. Mielestäni meidän pitäisi lakata mitata ruokavaliolla myös itseämme. Unohtaa morkkikset ja itsensä soimaamisen. Uskon oikeasti, että itsensä rakastamisen kautta löytyy myös sopiva ruokavalio, eikä toisin päin.

Joskus hyvinvointiteollisuus huvittaa minua (tai huolestuttaa).. Silti tykkään hurjasti siitä, että hyvinvointivaihtoehtoja on yhä enemmän tarjolla. Entisenä sokeriaddiktina tiedostan kyllä, miten eri asia on, kun keho toimii oikein… Siten, että se tuntee nälkää, aineenvaihdunta pelaa ja kehon tekee mieli sokeriöverin sijaan puhdasta ruokaa. Mielestäni kaikkien dieettien ja muiden keinojen sijaan keho kannattaisi totuttaa prosessoimattomaan, aitoon ruokaan. Kun raaka-aineet ovat laadukkaita, kehon omat mekanismit kyllä pitävät kehosta ja mielestä huolta. Ravintoaineet imeytyvät paremmin, kylläisyysmekanismi toimii ja mielihalut tyydyttyvät. Puhdas keho kaipaa puhdasta ruokaa.

IMG_0676

Kannattaa myös muistaa, että jos peruspaketti ei ole kunnossa, ei mikään ravintolisä tai superfood korvaa sitä. Monesta asiasta rahastetaan – vain koska hyvinvointi. Teepaketin hinta voi olla joko 2 tai 20 euroa.. Ero tehoaineiden sijaan on todennäköisesti ennen kaikkea tuotteen nimellä ja brändillä. Laadukkaat terveys- ja hyvinvointituotteet voivat olla hyvä lisä, mutta aina oleellisempaa on se, mistä ruokavalio suurimmaksi osaksi koostuu ja itse pyrin aina miettimään asiat myös maalaisjärjellä. Käytän ravintolisiä ja superfoodeja kotona, mutta en raahaa niitä matkoille.

Joskus ”hyvinvointi” voi muuttua hyvinvointia vastaan – sillä extreme, suorittaminen ja ravinnosta stressaaminen eivät ole terveellistä. Jos sanomme, että noudatamme paleota tai karppaamme, unohdamme ehkä sen tärkeimmän: kropan kuuntelun. Syömme, mitä ruokavalioon kuuluu, mutta kroppa voi kaivata muuta.

IMG_0646

Se, että syön melkein vegaanisti ja melkein sokerittomasti ja melkein gluteenittomasti on minulle luonnollinen, terveellinen, vaivaton ja hyvänmakuinen ruokavalio. Mutta yhtä lailla uskon, että toisenlainen ruokavalio voi sopia jollekin toiselle. Ainut ruokavaliota koskeva nimitys, mistä todella pidän, on intuitiivinen syöminen.

Muita aiheeseen liittyviä postauksiani:
Ruokafilosofiani Ydin
Terveellisen elämän suorittaminen ja Ortoreksia
Loma & Ravinto – Intuitiivinen syöminen
VP2

Leave a comment

43 kommenttia

  • Ihana postaus, jonka allekirjoittaa mielellään. Nykyruokailusta on tehdy aikamoista tiedettä, vaikka kyse on loppupeleissä hyvin simppelistä asiasta. Mikään ei voita puhtaan, rakkaudella valmistetun aterian nauttimista. Olen myös huomannut miten nautinnollista syöminen on silloin, kun on ehtinyt jo tulla näläntunne, ja pääsee nauttimaan huolella valmistetusta ateriasta (mielellään vielä hyvässä seurassa). En ole oikein koskaan pitänyt punaisen lihan mausta, ja kanaan kyllästyin muuten vaan. Viime aikoina olen pyrkinyt syömään mahdollisimman vegaanisesti, mutten koskaan voisi kuvitella luopuvani esimerkiksi herkkujuustoista, tai satunnaisista merenelävillä herkutteluista. Sukuloidessa syön mitä tarjotaan, vaikka tarjolla sitten olisi isoäidin possusta tekemää suikalepaistia. Olen myös harjoitellut tervettä suhtautumista sokeriin, sen kanssa kun on mennyt välillä vähän överiksi. Onneksi nykyään on helppo herkutella arkenakin – oli se sitten vegaaninen valkosuklaa tai Pandan luonnollisempi lakupatukka. Vähitellen ymmärtävät aivotkin sen, ettei makeanhimon taltuttaminen vaadi kokonaista lakupussia tai suklaalevyä :)

  • Mjau

    Vau, tosi hyvin kirjoitettu! Kiitos ajatuksistasi, kympillä samaa mieltä. Mulla oma juttu on myös löytynyt kuuntelemalla ja sallivalla asenteella. Vuosien varrella olen kyllä myös toisinaan ihan tietoisesti rajoittanut esimerkiksi juuston käyttöä (ei vaan sovi mulle vaikka kovasti siitä ennen tykkäsin) ja nykyään sitä ei edes tee mieli eli ei tarvitse rajoittaa. Joskus pinttyneiden tapojen ja tottumusten tuulettamiseen tarvitaan hetki kuria 😉
    Ihanaa päivää sulle <3

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Mjau! :) Olen samaa mieltä! Toki tapojen muuttamiseen tarvitaan itsekuria. Silloinkin tosin pyrkisin lähestymään asiaa sen kannalta, mitä hyvää voisin syödä huonon tavan tilalle tms. :)

  • Päivi

    Hyvä kirjoitus, kiitos! Tulin eilen viikon reissulta Roomasta ja tuon viikon ajan ruokavaloni koostui lähes yksinomaan pizzasta, pastasta, tiramisusta, gelatosta ja cappucinosta. Eli ruokavalio oli (tietoisesti) megapaljon epäterveellisempi kuin tavallinen semi-epäterveellinen ruokavalioni. Mutta kappas, olo oli kylläinen, mutta hyvä koko reissun, ja ruuansulatus toimi hyvin ja säännöllisesti. Ajattelen tämän johtuvan siitä, että kyse on tosiaan ihmisen kokonaisuudesta, kuten kirjoitit. Kiva matka, vaihtelu arkeen, vähäinen stressi, tukeva aamupala ja pitkät aamut olivat niitä hyvinvointia lisääviä tekijöitä reissussa, jotka arjesta usein puuttuvat. Vaakakuppi painui siis plussan puolelle. Mielestäni tämä kokemus tosiaan tukee sitä ajatusta, että kysymys on kehon ja mielen kokonaisuudesta, josta ruoka on vain osa! (Tosin ei noin voi kuin väliaikaisesti syödä, ettei vaatekaappia tarvitse lähteä uusimaan) :)

  • AnniM

    Tosi hyvä postaus! Syömisen suhteen minäkin menen sillä, että kaikkea kohtuullisesti. On helpompi sallia itselleen herkkuja kohtuullisesti kuin kieltää kaikki hyvä kokonaan. Hyvinvointi ja terveellisesti syöminen on nykyään trendikästä ja minullakin on kyllä personal trainer palkattuna, jolta sain ruokavalion ja ohjeet syömiseen. Tämä trendikkyys ruokavalioiden ja -ton, -ton, -ton -päätteiden käytön suhteen näkyy omassa elämässäni niin, että toisten on helpompi kommentoida ja arvostella minun ruokavaliotani. Enkä edes syö mitenkään erikoisesti, jätän vain usein höttöhiilarit pois ja syön normaalisti kasviksia, lihaa ja maitotuotteita. Myös ystäväpiirissäni huomaan, että usein ystävät kommentoivat toisen elämäntapoja jotenkin negatiivisesti tai vähättelevästi. Itse, kun menen kylään kavereilleni ja he ovat valmistaneet ruokia, en todellakaan ala kyselemään mitä kaikkea tämä sisältää ja onko sokeria tai mitä jauhoja käytetään. Ihmiset ovat tietoisempia erilaisista ainesosista ja ystävien kutsuminen brunssille voi tarkoittaa sitä, että minun pitää tutkia jokainen sisällysluettelo tarkkaan ja tehdä tarjottavat sokerittomina, gluteenittomina, maidottomina ja käyttäen keinotekoisia makeutusaineita, sillä silloin ainoastaan kokkailuni eivät joudu tarkkailun alle. Kaipaan toisaalta aikoja, jolloin kukaan ei kyseenalaistanut onko kakussa sokeria vai makeutusainetta ja onko pohjassa käytetty varmasti gluteenittomia keksejä. :) Ihmiset luovat itselleen todella haastavia ruokavalioita ja sitten sen ruokavalion nimeen vannotaan niin paljon, että muiden syömiset ovat vain epäterveellistä höttöruokaa. Jokaisen täytyisi antaa syödä sitä mitä haluaa ja niin paljon kuin haluaa. Minun elämäni ei ainakaan ole riippuvainen muiden ruokavalioista :)

    • Vilma Peltonen

      Samaistuin hyvin moneen kohtaan kommentissasi! Kiva kun kommentoit Anni! :)

  • Hyvin kirjoitettu! Olen täysin samaa mieltä, että syömisestä on tehty mörkö. Kun kehoaan kuuntelee, se kyllä kertoo mikä ruoka-aine sopii ja mikä ei.
    Ihmisillä on tietysti laumasieluina tarve kuulua johonkin ryhmään, on se sitten karppaajat tai vegaanit :) Olisi hienoa nähdä maailma, jossa kenenkään ei tarvitsisi perustella syömisiään tai syömättä jättämisiä toisille!

  • B

    Melkein vegaaninen, melkein sokeriton, melkein gluteeniton……. hmmm, sehän kuulostaa virkistävällä tavalla ihan tavalliselta….. sekasyöjältä! :D Mutta kukapa nyt nykyaikana ja täällä blogimaailmassa viitsisi kuuluttaa olevansa ”ihan tavallinen sekasyöjä” kun ei se ole yhtää siistiä ja mielenkiintoista ja mitä postausaiheita siitä nyt saisi. Paljon makeempaa ilmoittautua vaikkapa vegaaniksi, sehän on nyt se muodikkain juttu. Ohessa voi vähän laskeskella hiilihydraattigrammoja.

    • Vilma Peltonen

      Heh, tämä olikin vähän sarkastisesti kirjoitettu.. Mutta toisaalta myös kaikki blogini reseptit ovat gluteenittomia, maidottomia ja sokerittomia ja hyvin harvassa on mitään lihaa. Käytän noita määritelmiä, koska meitä on monia, joille sairaus, yliherkkyys tai allergia pakottaa ruokavalion tietynlaiseksi, jolloin heidän on helppo nähdä sopiiko resepti itselle vai ei. Mielestäni myös nämä reseptit ovat varmasti terveellisiä ja haluan tarjota helppoja ideoita, jotka sopivat mahdollisimman monille. Syön kotona ehkä jonkun silmään rajoitetusti, mutta reissussa olen kyllä sekasyöjä. :)

      • B

        Se mitä olen silmäillyt blogiasi, ainakin ruokakuvasi ovat raikasta, kaunista, terveellista ruokaa, sekasyöjän ruokaa. On ihan ok nostaa esille ravintoon ja sen laatuun liittyviä asioita, mutta miksi ihmisen pitäisi lokeroida/brändätä itseään jonkin ruokarajoitteen tai ruokaan liittyvän ilmiön perusteella. Sinäkin olet fiksunoloinen, kiinnostava ihminen ihan ilman liitteitä vegaani, gluteeniton, sokeriton, maidoton :)
        Työskentelen itse ruoka-alalla ja omasatkin mielestäni on kiinnostavaa tulla tietoiseksi mitä kaikkea herkullista voi valmistaa ilman tiettyjä raaka-aineita, mutta silti kaikkein raikkainta ja ”seksikkäintä” minulle juuri nyt on ihan rehti, leppoisa sekasyöjä- sekin kun voi tarkoittaa niin monia asioita jos/kun yksityiskohtiin mennään.

        • Vilma Peltonen

          Kiitos kommentista B! :) Tuossa aikaisemmin jo vastailinkin, että käytän näitä määritteitä lähinnä blogissa selkeyttämässä kelle reseptit sopivat… Blogin ulkopuolisessa elämässä en juurikaan mieti tai käytä mitään liitteitä. :)

  • Sella

    Pitkään blogiasi seuranneena tämä postaus ei mielestäni kuullostanut kovin vakuuttavalta… Tapasi puhua herkuttelusta särähtää aina jotenkin korvaani, siinä on jonkinlainen vakuuttelun maku. Esimerkiksi kerran kerroit kuinka olit syönyt kuusi ranskista mäkkärissä – aivan kuin se olisi jokin saavutus syödä niin ”paljon” roskaruokaa :D Yleensä ihmiset syövät enemmän kuin kuusi kappaletta ranskiksia (eivätkä laske niitä samalla kun syövät). Usein myös erikseen mainitset juoneesi vain lasillisen viiniä – kerran jopa kerroit että olit (muistaakseni) koko kesän aikana juonut vain yhden JAETUN alkoholiannoksen kaverisi kanssa. Omaan korvaani tuollainen kuullostaa aika kovalta kontrollilta syömisiään kohtaan, että muistaa jokaisen suupalan. Ja varsinaisia ”herkkuja” en ole koskaan nähnyt blogissasi, joten kyllä se kertoo että on olemassa asioita joita et söisi – toisin kuin väität. Esimerkiksi pastaresepteihin, pitsaan Italian matkoilla tai sushiin (joka ei sinänsä mene kategoriaan ”herkut”) en ole koskaan törmännyt blogissasi.

    • Vilma Peltonen

      Moikka Sella! Kiitos kun kommentoit, kiva lukea millaisen kuvan täältä blogin kautta saa, koska haluaisin että se on kuitenkin realistinen!

      Minut tosi elämässä tuntevat ja minun kanssa aikaa viettävät tietävät, millainen herkuttelija olen. Välillä perheen kesken aina nauretaankin, kun minä olen se joka syö ravintolassa eniten ja syön vaikka koko kakun kerralla. Tuo ranskisjuttu on vähän toinen.. kuten aina sanon: syön ruokaa vain josta nautin. Musta mäkkihampurilaiset ja ranskikset on pahoja. Maistan niistä teollisen maun läpi niin paljon, etten miellä niistä edes ruuaksi. Jos taas ranskikset on tehty itse ja pasitettu laadukkaassa öljyssä, syön niitä silloin tällöin mielelläni.

      Viiniä juon välillä joka viikko, useanakin päivänä lasillisen, välillä en kuukauteen ollenkaan. En laske todellakaan, kuinka usein juon alkoholia (tai mitään muutakaan) ja minut on seurassa todella helppo ”yllyttää” viinin maisteluun. Ehkä viini on usein konkreettinen esimerkki juomasta, koska pidän siitä paljon ja siidereistä tai limsoista en edes maultaan tykkää. Eli jos juon jotain, mitä en juo arkena päivittäin, niin se on viiniä.. Niin ja kirjoitan määriä vain retorisen keinon takia.. Tai mitä konkreettisemmin asia on kuvattu, sitä mielenkiintoisempaa mielestäni tekstiä on lukea. Herkuttelu sanan sijaan, kun kerron jonkin esimerkin, saa tekstistä paremman otteen. AInakin mielestäni. :) Olen melko varma, etten ole koskaan kirjoittanut tuota mainitsemaasi kesä-esimerkkiä. :)

      Vielä sen sanon, että miksi herkkuja ei yleensä näy blogissa, niin syy on se, että yleensä herkuttelen sosiaalisissa tilanteissa, jolloin en todellakaan kuvaa ruokiani. Esimerkiksi syön lähes aina ravintolassa jälkiruuan, kun käymme illastamassa poikaystäväni kanssa, mutta minusta olisi hassua kuvata annos. Mutta esim. tuossa alhaalle linkkaamassa postauksessa intuitiivisesta syömisestä, olen laittanut kuvia syömistäni herkuista. Voisin kyllä haastaa itseni kuvaamaan kaikkia annoksia, joita syön, jotka eivät ole sitä tyypillisintä blogini kuvamateriaalia. :)

      Lopuksi haluan vielä sanoa, etten pidä itseni missään syömiseen liittyvässä yhtään sen parempana kuin kukaan muukaan. Jokainen saa tehdä tavallaan.

      • Sella

        Joo okei, kiitos pitkästä vastauksesta. Ja siis ymmärrän myös toki, ettei hyvinvointiblogissa kuulukkaan koko aikaa olla mitään hampurilaisia ja epäeettisesti tuotettua ruokaa yms. :D Lähinnä mietin vain kun usein sanot ettei ole mitään mitä et voisi syödä, mutta loppujen lopuksi syöt varmaan tarkemmin kuin 95% blogin lukijoista (/ihmisistä ylipäätään). Mutta siinähän nyt ei mitään pahaa tietenkään ole, päinvastoin. Jos syöminen on oikeasti rentoa eikä mene liian kontrolloimisen puolelle niin kaikkihan on jees. Ja jos roskaruuasta ei tykkää niin sehän on vaan etu.

        P.s. Olisi muuten kiinnostavaa että kirjoittaisit joskus IBS:stä (ärtyneen suolen oireyhtymä), joka on hyyyyyyyvin monella suomalaisella (ja muunkin maalaisella) nykyään. Eli esim. että mitä söisit, jos joutuisit noudattamaan fodmap-ruokavaliota, jossa kymmenet nimenomaan terveelliset ruuat on kielletty, esim. avokado, ruisleipä, omena, monet kasvikset… Tunnen monia jotka noudattavat sekä fodmap-ruokavaliota, että ovat myös kasvissyöjiä. Aika haasteellista, joten vinkkejä ois kiva saada :D Itselläkin lievänä kyseinen ongelma, ja lisäksi pähkinä & manteli – allergia (+ olen myös kasvissyöjä).

    • Oona

      Samaa mieltä. Hieman tuntuu, Vilma, nyt selittelyltä tälläisestä oikeasti normaalisti ja vapaasti syövästä lukijasta. Ruokavaliosi on todella rajoittunut, sehän on blogiasi lukiessa täysin selvää. Miksi ihmeessä koitat nyt selittää jotain muuta? Miksi ei voi vaan seistä suoraselkäisenä valintojensa takana? Eihän siinä ole mitään pahaa! Tykkään blogistasi ja löydän siitä paljon inspiraatiota, kiitos siitä =) Mutta tämän postauksen olisit voinut jättää väliin.

      • Vilma Peltonen

        Moikka Oona, kiva kun kommentoit! :) Tähän on nyt kuitenkin pakko vähän tarkentaa mun postauksen pointtia. Olen syönyt kutakuinkin näin siitä asti kun muutin pois kotoa ja aloin itse käydä kaupassa ja kokata ruokani. Kun on noin seitsemän vuotta syönyt samaan tyyliin, siitä tulee itselle se tavallinen tapa syödä, joka on kaukana kontrolloinnista ja rajoittamisesta. :) Onhan sitä ihmisillä muutenkin erilaisia ruokatottumuksia ja esimerkiksi me voimme ihmetelle eri ruokakulttuurien tapoja, vaikka heille on itsestäänselvää syödä niin. Seison täysin 100% valintojeni takana, mutta halusin tuoda esille sitä, että en ole kovin tarkka syömisistäni, enkä koe ruokavaliotani yhtään rajoittuneeksi. Syön mitä haluan ja mistä tykkään. :)

  • Jennun

    Huikea postaus! Niin viisaita sanoja! Sinulla on niin ihailtavan terve suhde ruokaan ja syömiseen. :) Mukavaa viikkoa!

  • Tiina

    Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus Vilma! :) Itse olen gluteeniton keliakian takia ja pakko sanoa, että ärsyttää tämä trendikäs gluteeniton ruokavalio, jonka vuoksi keliaakikkoja usein väheksytään. En voi ikinä elämässäni syödä edes pientä palaa tavallista sämpylää ja elän -ton ruokavaliolla loppuelämäni. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät tämän paremmin eivätkä aina olettaisi, että yritän olla jotenkin trendikäs ja tahallaan hankala, kun kyselen ainesosia.

    • Vilma Peltonen

      Ymmärrän tämän! Itse ravintolassa en koskaan tilaa erikseen gluteenitonta tms., koska olen miettinyt että se ei vaikuta kehenkään mitä kotona syön… Mutta tiedän keliaakikkoja, joilla on oikeasti ollut ongelmallisia tapauksia, kun heitä ei ole otettu niin vakavasti gluteenittomuuden suhteen ja se on mielestäni huolestuttavaa.

  • Joskus darra-aamuina ja järjettömässä roskaruokaähkyssä sun postausten lukeminen synnyttää lähinnä itseinhoa, vaikka pitkistä illoista nautinkin :D Tavallaan haluaisin pystyä samantyyliseen ruokavalioon mikä sulla on, mutta se ei juuri nyt kulje käsi kädessä mun elämäntyylin kanssa. Pikkuhiljaa itsetutkiskelun kautta ja eri juttuja kokeilemalla oon alkanut löytää oikeaan suuntaan, eli tasapainoon, stressittömyyteen ja eroon jatkuvasta vertailusta.
    Helposti tulee sellainen tunne, että syöt vain superterveellisesti ja ehkä kontrolloidusti, mutta tämä johtuu varmaan siitä, ettet hirveästi jaa niitä sosiaalisia herkutteluhetkiä vaikka niistä puhutkin. Ehkä niiden jakaminen antaisi helpommin lähestyttävän kuvan, ehkä se ei kuitenkaan kuulu sun blogin sisältöön. Viimeaikoina on ollut paljon puhetta siitä, miten blogit on kaukana todellisuudesta ja sen vuoksi vähän tylsiä ja persoonattomia. Sun blogi on mun mielestä suomen ammattitaitoisin ja selkeästi ymmärrät brändäyksestä, valokuvauskesta ja estetiikasta paljon. Perustelet sun mielipiteet monipuolisesti ja tekstistä paistaa sun akateeminen tausta, ruuasta kun on helppo puhua huuhaata. Kiitos, että oot opettanut paljon, itse söisin varmasti epäterveellisemmin ilman sun tekstejä ja inspiraatiota :)

  • Tatu

    Hei!

    Yhdyn Sellan kommenttiin että olis kiva lukea fodmap-ruokavaliosta joskus blogissasi : ) IBS on yleinen vaiva, itsellänikin on, ja lisäksi olen kasvissyöjä – haasteellista, koska fodmap ruokavaliossa myös esim. pavut, linssit ja herneet ovat kiellettyjen listalla.

  • jemina

    Hyvä postaus! :) Syön itse lähestulkoon vain kasvipohjaista ruokaa, joskus esimerkiksi ravintoloissa saatan ottaa jotain missä on maitoa, mutta muuten täysin ”vegaanista” ruokaa. Minulta moni kysyy olenko vegaani, mutta haluan aina oikaista etten ole vaan syön vain yleensä kasvipohjaista ruokaa. Vegaanius kun ei ole mikään dieetti, vaan oikeastaan elämänkatsomus johon ruokavalio liittyy; mitään mikä tulee eläimestä ei edes ajatella ruokana. Tietysti on helppo määrittää tietty ruoka-annos vegaaniseksi, mutta itsellä nämä aina särähtää korvaan koska vegaaneilla ruokavalio on vain yksi osa vegaaniutta. Tiedän ettet sinä ole itseäsi koskaan kutsunut lähes vegaaniksi vaan käytät termiä helpottamaan ruokien/ruokavalion kuvailua, mutta on niitä jotka kertovat olevansa lähes vegaaneja, jos ei lasketa viikottaista fazerin sinistä. Ei ole olemassa käsitettä lähes-vegaani, vaan sitä joko on tai ei! Toivottavasti ei kuulosta saarnaukselta, en kohdistanut tätä sinuun vaan tämä vaan on aihe jonka haluaisin useamman ihmisen ymmärtävän. :)

    Mukavaa viikon alkua sulle!

  • Marja

    Heippa! Allekirjoitan tekstin ihan täysin! Itse syön niin, etten kotiin osta maito-, liha-, tai kalatuotteita mutta saatan ravintolassa/vierailemassa syödä hyvinkin kyseisiä tuotteita kokematta siitä ollenkaan huonoa omaa tuntoa.

    Vähän ohi aiheen, mutta onko sulla vinkkejä täyttävään aamupalaan mun tyyppiselle syöjälle? Pääsen arkisin järkevästi syömään lounasta vasta 13:30-15, mutta aamupalan syön jo n. klo 8. Olen tähän mennessä syönyt yleensä desin puuroa + marjoja, jonkun hedelmän ja kananmunan, ja tämä ei tunnu riittävän! Mitä sä yleensä syöt aamuina kun tiedät, että on pitkä päivä tiedossa?

    Kiitos jo valmiiksi ja sun blogi on kyllä Suomen inspiroivin! xx

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Marja kommentista! :)

      Mä ainakin ottaisin välipalaksi mukaan manteleita ja pähkinöitä. Sekä ehkä hedelmän, porkkanoita tai itse tehdyn välipalapatukan tms. :) Mun mielestä pitkään kylläisimpänä pitävä aamiainen on proteiinipitoinen ja sisältää hyviä rasvoja. Tuo sun aamupala jää energiamäärältään mun mielestä vähän alhaiseksi, joten ei ehkä ihmekään, että on nälkä. :) Lisäsisin puuroon ainakin lisukkeeksi mantelivoita tai pähkinöitä. Kannattaa myös kokeilla esimerkiksi kolmen kananmunan munakasta ja lisukkeeksi avokadoa ja kasviksia. Myös banaanipannukakut pitävät kylläisenä, eli voit sekoittaa blenderissä (tai sauvasekoittimella) 2 kananmunaa, banaanin, riisiproteiinia/mantelirouhetta/kaurahiutaleita ja paistaa pannulla kookosöljyssä tai voissa. Maustaa voi kanelilla ja kardemummalla.

  • Kurnauskis

    Oli mukavaa lukea postaus, joka edustaa rennompaa ruokafilosofiaa unohtamatta kuitenkaan terveellisen ruokavalion kokonaisuutta.

    Kommentteja lukiessani silmiini osui toive fodmap-postauksesta. Itselläni on ärtyneen suolen oireyhtymä joten joudun noudattamaan tiukkaa fodmap-dieettiä, välttelemään gluteenia (viljoissa tosin on fodmap-hiilihydraatteja, joten ne ovat kiellettyjen listalla ilman gluteeniakin) ja runsasta lehmänmaidon kulutusta.

    Itselleni tuottaa suuria tuskia syödä terveellisesti ja kasvipohjaisesti fodmap-dieetillä, sillä urheilun takia tarvitsen runsaasti proteiinia. Riisiproteiini on hyvä esimerkiksi palautusjuomana tai välipalana mutta kaipaisin terveellisiä pääruokavaihtoehtoja fodmap-dieettiini. Pavut, linssit ja herneet ovat täysin kiellettyjä, joten kasvisruokapäivät tuntuvat lähes mahdottomilta, sillä tofua haluaisin syödä vain maksimissaan kaksi kertaa viikossa. Luulin pelastukseni löytyvän kvinoasta sen runsaan proteiinipitoisuuden vuoksi mutta jostain syystä suoleni ei sulata sitäkään, vaikka kvinoassa ei ole fodmapeja.

    Yhteenvetona siis: jos kykenisit joskus toteuttamaan postauksen siitä, mitä itse söisit viikon ajan kala- ja kasvispainotteisella fodmap-dieetillä, siitä voisi olla suuri apu hyvin monelle. Suomessa ärtyvän suolen oireyhtymää sairastaa moni ja tutkimuksissa on todettu, että moni saa dieetistä avun oireisiinsa. Olisin postauksesta ikionnellinen, sillä saisin siitä varmasti inspiraatiota.

    • Vilma Peltonen

      Kiitos kommentista! :) Mä pistän ylös ja yritän saada aikaiseksi pian postauksen tuosta foodmap-ruokavaliosta! :)

  • Essi

    Hei Vilma! Kiitos kivasta blogista. Kirjoitat hyvää tekstiä ja otat kauniita kuvia, mutta tällä kertaa tekstin sisältö jäi vähän kaivelemaan. Kirjoitat, että et halua kieltää itseltäsi mitään ja kuulutat intuitiivisen syömisen perään. Kuitenkin samaan hengenvetoon toteat, ettei tulisi mieleenkään ostaa kaupasta maitoa, jogurttia tai sämpylöitä (ovat aika arkipäiväisiä ruoka-aineita monelle)… Ja toteat sitten, että ”ketään ei pitäisi tuomita syömistensä perusteella”. Tiedätkö, jotenkin tekstissäsi on kyllä jotenkin tuomitseva sävy – liekö vika minussa lukijana, vai missä. Minusta on huolestuttavaa, että nuoret naiset (sinä ja blogisi monet sinua reilusti nuoremmatkin lukijat) murehtivat nykyään aivan valtavasti sitä, mitä on sopivaa ja ”hyväksyttävää” suuhunsa laittaa. Sen ajan kun voisi käyttää todella paljon hyödyllisemminkin (vaikkapa satsata uraan ja koulutukseen tai omaan perheeseen), ei kaikkea tarvitse otsa rypyssä niin kontrolloida ja analysoida! Joskus arki on vaan niin kovaa ja raskasta, että ruoka tosiaan on vain ja ainoastaan välttämätön polttoaine. Energian ja ajan voi syömisten ja syömättömyyden pohtimisten sijaan käyttää tärkeämpiin asioihin, ei terveellisesti syömisestä pidä tehdä liian monimutkaista. Mutta ehkäpä juuri sinun elämäntilanteessasi aikaa on riittävästi ruoka-asioiden pyörittelyyn.

    • Vilma Peltonen

      Kun terveellisesti syömisestä on tehnyt tavan ja tottumuksen vuosien saatossa, ei se vie aikaa yhtään sen enempää kuin ostaa maitoa tai sämpylöitä. :) Nuo eivät tule mieleeni, koska olen löytänyt minulle paremmin sopivat korvaavat ruoka-aineet.

      Toisten intohimo on autot, puutarhanhoito tai matematiikka… Jokainen meistä käyttää vapaa-aikansa varmasti omien mielenkiintojen mukaan. Itse en katso esimerkiksi koskaan televisiota, vaan käytän vapaa-aikani mieluiten ravinnosta lukemiseen ja uusien reseptien kokeiluihin. Olen samaa mieltä, ettei terveellisesti syömisestä pidä tehdä liian monimutkaista ja itsellänikin on niitä kiirepäiviä, että vedän vain banaanin matkalla ja syön mitä ehdin. Mutta jos jokin asia on itselleen tärkeää, sille pitkässä aikajuoksussa löytyy kyllä aikaa. Sille raivaa aikaa. Hyvä ravinto aiankin antaa minulle paljon energiaa pohtia myös niitä muita tärkeämpiä asioita! ;)

  • Hirmu ihana teksti Vilma! Samalla aaltopituudella. ♥

  • Julia

    Kiinnostava teksti. On todellakin huolestuttavaa, jos ruokavalioista alkaa tulla oma uskontonsa, tähänhän viittasit. Vegaanius esim. on muodissa nyt mutta veikkaan että uudet tuulet puhaltavat tässäkin asiassa aika pian. Aika harva noudattaa esim. enää perheellisenä monimutkaisia vegaani -tms. ruokavalioita, aika moni kuitenkin siirtyy maltillisempiin ja helpompiin- toki miksei terveellisiin, luomu, lähiruoka, jne.- ruokavalioihin jos elämäntilanne muuttuu. Takavuosien karppausmuoti meni sekin ohi aika nopeasti, kun leipä vaan nyt on niin hyvää ja terveellistäkin. :-)

  • Julia

    Oliko niin, että olet gluteenittomalla ruokavaliolla mutta et allergiasyistä? Sinänsähän on helpottava tilanne jos tietää että voi syödä kuitenkin halutessaan mitä vain, vaikka nyt valitseekin esim. gluteenittomia tuotteita. Olen hieman huomaamatta vähentänyt itse hippusen lihansyömistä, mutta mitään fanaatikkoa minusta ei tässä asiassa kyllä saa. Sikäli kuin syöt kalaa, olisi kiinnostavaa lukea hyvistä resepteistä ja Brittein saarten kalatarjonnasta. Muutenkin ruokajuttuja Briteistä, joka tunnetusti ei ole kulinaristien paratiisi mutta kuitenkin. ;-)

    • Vilma Peltonen

      Suosin gluteenitonta ruokavaliota, koska suolistoni ja aineenvaihduntani voi paremmin ilman gluteiiniviljoja, mikä vaikuttaa oloon ylipäätään. :) Laitan postaustoiveen mieleen! :)

  • Sofia

    Moi Vilma! :) Luen blogeja todella paljon, mutta koskaan ei ole tullut yhteenkään kommentoitua. Nyt tuli kuitenkin fiilis, etten voi jättää kiittämättä sua aivan loistavasta kirjoituksesta ja ennen kaikkea ymmärtävästä suhtautumisesta kaikenlaisia kommentteja ja mielipiteitä kohtaan. Pystyn samaistumaan kirjoituksesi täysin, ymmärrän että itselleen sopivaa ruokavaliota on luonnollista noudattaa eikä kyse ole silloin minkään rajoittamisesta tai kontrolloimisesta eikä ruokavalion noudattaminen tuota silloin ylimääräistä vaivaa/stressiä. Tekstissä on mielestäni läsnä aidosti rento suhtautuminen ravintoon; terveellisesti syöminen ei ole sinulle nipottamista tai kontrollia, vaan itselle mieluisten ja paremman voinnin antavien valintojen tekemistä. Vaikka en millään tapaa näe tekstissä itse todistelua tai piilevää kontrolloimisesta tarvetta, ihailen tapaasia suhtautua asiallisesti ja rauhallisesti jopa syyttäviin ja tuomitseviin kommentteihin näitä asioita koskien. Blogisi on ehdottomasti parhaita mitä olen koskaan lukenut ja arvostan suhtautumistasi niin ravintoon kuin elämään yleensäkin. Kiitos! :)

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Sofia, Ihana kommentti ja puit hyvin ajatukseni sanoiksi. Kiitos paljon kun kommentoit! :) <3