This is life

15.08.2014 /

Tulen muistamaan vuoden 2014 todennäköisesti muutoksen vuotena. Muutoksen, matkustamisen ja heittäytymisen vuotena. Tähänastisen elämäni parhaana kenties.

Vanhan loppu on uuden alku – niin totta. Sen takia elämässä varmasti usein asiat tapahtuvat rykäyksin.

Kun tulee jokin iso muutos, muuttuu moni muukin asia samalla. Muuttuu väistämättä, mutta muutosta helposti myös hakee. Kun kerran on selvinnyt tuntemattomaan hyppäämisestä, se kasvattaa siipiä ja rohkeutta. Kun herää elämään, sen lyhyyteen tai valintojen merkitykseen, alkaa ottamaan ohjat käsiin. Ei ehkä kaikissa tapauksissa, jos muutos on lamauttanut, mutta olen huomannut, että ainakin omalla kohdalla, kun seesteinen tasapaino järkkyy, annan sen sitten järkkyä kunnolla. Joskus ikäväkin luopuminen voi olla myös vapauttavaa, jos se saa aikaan rohkeutta sitä kautta ”että ei ole enää mitään menetettävää”. Osa on sattumaa, osa tietoista, mutta uudet tilanteet ajavat taas uusiin tilanteisiin.

Arvostan ihmisiä, jotka toteuttavat unelmiaan rohkeasti. Ihmisiä, jotka osaavat tehdä päätöksiä. Ihmisiä, jotka eivät jossittele tai kadu tekemättömiä asioita. Arvostan niitä, jotka ottavat vastuun elämästään ja valinnoistaan. Siinä mielessä jokaisen pitäisi mielestäni katsoa omaan napaan, ettei syyttele muita. Antaa anteeksi itsensä takia, katsoa peiliin, ei odottaa. Ei odottaa, että joku hakee, ei odottaa huomista. Ei voivotella kohtaloaan martyyrina vaan ymmärtää, että usein kyse on kuitenkin omista valinnoista. Jos kaipaa muutosta pitkään, toimia, ei vain haaveilla.

Tiedän, ettei elämä ja sen valinnat ole mustavalkoisia. Mutta tässä asiassa mielipiteeni on aika ehdoton. Mielestäni joskus pitää olla siinä mielessä itsekäs, että tekee valintoja vain itsensä takia. Ainakin silloin kun ei ole lapsia. Ei ajattella, mitä muut ihmiset ajattelevat. Tehdä niin kuin oma intuitio sanoo ja muuttaa asioita rohkeasti. Totta kai se pelottaa, kaikkia pelottaa tuntematon. Muutokseen syöksymisestä voi tulla aluksi myös huono omatunto. Mutta vain epämukavuusalueiden kautta voi päästä eteenpäin. Ihminen jättää huomaamattaankin niin usein tarttumatta tilaisuuksiin, sokaistuu merkeille ja viitoille. Itse aloin voida hyvin siitä lähtien, kun aloin tekemään niin kuin MINUSTA tuntuu, kun avasin silmät ja kun tartuin tilaisuuksiini.

Jos ei elämässä ole mielenrauhaa siitä, kuka on ja miten on elämänsä käyttänyt, ei ole paljoa annettavaa muillekaan. Usein päinvastoin. Ihmiset, jotka ovat kateellisia, puhuvat muista pahaa, arvostelevat, käyttävät energiaa muiden virheisiin, ovat katkeria, vihaisia tai negatiivisia.. ovat yleensä niitä jotka eivät ole onnellisia omassa elämässään. Jos on tarve haukkua tai kiusata jotain suoraan, se vasta mielestäni meneekin enemmän bumerangina takaisin sanojaan.
Olin nuorempana välillä tällainen, mutta sen jälkeen kun aloin rakastamaan itseäni ja tiesin kuka olen, mitä haluan ja että vielä tein asioita sen mukaan, lähti minulta kokonaan tarve arvostella muita.

Ei voisi vähempää kiinnostaa keskittyä esimerkiksi jonkun ihmisen negatiivisiin piirteisiin ulkonäössä, tyylissä tai taidoissa. Vilpittömästi toivon kaikille vain hyvää ja menestystä. Joku viisas on joskus sanonut, että pitää rakastaa ensin itseään, että voi rakastaa muita. Minulle lause merkitsee sitä, että en näe huonoa edes niissä, jotka eivät näe minussa mitään hyvää.

Olen siis oman onnellisuuden kautta myös parempi ystävä, parempaa seuraa, koska pystyn aidosti olla pelkästään iloinen siitä mitä muilla on, millaisia muut ovat, tai mitä muut ovat saavuttaneet. Ja onnellisuus tulee usein siitä, että seuraa unelmiaan ja sydäntään. Tämä lähti nyt täysin hakoteille tämä postaus, mutta huomaan, että blogini on pitäytynyt ehkä liian kauan pinnallisissa postauksissa. ;)

Nämä alhaalla olevat kolme sitaattia ovat mileestäni hyviä:

 

Minun piti kirjoittaa tämä postaus vähän siitä, mitä nyt elämässäni on meneillään. Siitä, että muutos alkaa janoamaan lisää muutosta. En tiedä onko muilla käynyt näin, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta elämässäni, kun tuntuu että koko elämä muuttaa rykäyksellä uomiaan.

Muista muutoksista ehkä myöhemmin, mutta yksi näistä on se, että alkuvuoden jälkeen en tosiaan ole asunut ”omassa kodissa”.  Olen alivuokrannut kalustettua kämppää, matkustellut ja ollut perheeni luona. Viime viikolla siirsin kaikki tavarani pysyvämpään varastoon Pelicansille ja maksoin varaston vuoden loppuun asti kerralla. Ehkä tammikuussa vuokraan taas oman kämpän Helsingistä, ehkä en. En mieti sinne asti.

Elän nyt hetkessä ja olen jotenkuten ”suunnitellut” elämäni vasta lokakuun alkuun asti.  Tiedossa siihen asti on 4-5 ulkomaanmatkaa. Vaikka vuosi matkalaukkuelämää tuo omat haasteensa mukanaan, tulen varmasti muistamaan tämän vuoden erityisenä ja kokemusrikkaana. Olen kiitollinen, että pystyn tehdä töitäni eri maista ja että työni myös vievät minua ulkomaille. Jatkan myös yliopisto-opintojani verkkokursseina. Lisäksi aina kun olen Suomessa yritän tehdä töitä mahdollisimman paljon, vaikka 24/7.

Tämä asunnottomuus on niin vapauttavaa, että välillä mietin, kuinka voin palata vanhaan. Tässä tutustuu koko ajan uusiin ihmisiin ja saa vietettyä perheen ja ystävien kanssa laatuaikaa helposti. Voisinko elää kiertolaisena ja laittaa jatkossakin vuokrarahat matkustamiseen? :D Tiedän, että en ja kaikessa on hyvät ja huonot puolet.
Mutta katson, mitä elämä tuo tullessaan. Nyt tiedän, että kaiken muun lisäksi tästä tulee nyt ainakin reiluksi kuukaudeksi aavistuksen matkablogi. Huomenna suuntaan lentokentälle, innokkaampana kuin koskaan.

Kuvat Pinterestistä.

xVilma

Leave a comment

19 kommenttia

  • Elisa Lepistö

    Hassua, kirjoitin itsekin juuri rohkeudesta ja uusista aluista ja sitten tulin lukemaan tämän! :D Kaipa tämä alkusyksy on aina vähän tällaista aikaa milloin moni pyörittelee samoja asioita. Tää oli hienosti kirjoitettu ja toivotan ihanaa reissua! <3

    • Vilma Peltonen

      Kiitos, näin vasta nyt sun kommentin, kun olin jo käynyt kommentoimassa sun tekstiä. :D <3

  • Anna

    Voi Vilma, aloin itkeä kun luin tätä tekstiä, se kolahti minuun ja elämäntilanteeseeni juuri nyt niin hyvin. Olet vaan niin ihana!<3

  • ihana vilma !! mullakin vähän villejä haaveita oman valmistumisen jälkeen, tämä vaan sai mut varmemmaksi toteuttaa ne!

    • Vilma Peltonen

      Mahtavaa!!! Kannatan villejä haaveita ja varsinkin niiden toteuttamista. Usein ihmisestä on vielä paljon enempään kuin itse luulee ja haaveet voi vain toteutua, jos niitä yrittää. Valmistumisen jälkeen, rohkeasti vain!!! ;) Kiitos kommantista! :)

  • Sanni

    Ihana teksti :) hyvää syksyä sulle!

  • Kelli

    Kuulostaa ihan supermahtavalta, tosi hienoa et oot noin rohkea! Toivottavasti omassakin elämässä tulisi jossain vaiheessa mahdollisuus toteuttaa omia unelmia noin heittäytyen :)

  • Luin peräkkäin sinun ja Elisan tekstit. Tekee mieli tehdä jotain superrohkeaa ja hullua :D Ehkä aloitan tekemällä aarrekartan, niin ehkä tätä pään sisäistä huminaa ymmärtää hieman paremmin!

    Olen ehkä ihan hieman kateellinen tuosta matkalaukkuelämästäsi, jalat vetävät niin kovaa ulkomaille päin. Mutta jos hetken malttaisi opiskellaa Suomessa, niin sitten maailma on taas auki. Ihanaa reissua, on kiva päästä lukemaan laadukkaita matkapostauksiasi taas!

  • Sarianna

    Aivan mieletön kirjoitus! :) Näitä asioita olen tässä reilun vuoden sisällä käynyt itsekin paljon läpi kun muutin muualle opiskelemaan, olen erossa poikaystävästäni sen ja armeijan vuoksi sekä tulin juuri ulkomailta kuukauden työharjoittelusta. Samoilla linjoilla mennään ja vielä on paljon opittavaa! :)

  • Lil

    Aivan ihanasti sanottu että ”en näe huonoa edes niissä, jotka eivät näe minussa mitään hyvää”. Tuo pitäisi jokaisen pitää mielessään.
    Blogisi on ihana ja aito! :) mukavaa syksyn jatkoa!!

  • Ju

    Aivan valtaisa nainen Vilma oot :) Siis oikeasti vau mitä ajatuksia! Niin hienoa luettavaa. Tämmöisiä postauksia sitä toivoisi sinulta lisää.

    Jos jostain olen iloinen sun puolesta, niin siitä, että oot vihdoin tai ainakin tuntuu että oot saanu ittes tavallaan että et mieti liikaa mitä kirjotat ainakin tämän perusteella.

  • elisa

    Tää teksti oli niin hyvä! Juuri niitä asioita joita olen itse pohtinut vuoden kuluessa. On ollut paljon muutoksia, epävarmuutta, ja tärkeitä valintoja. Paljon olen mietiskellyt mitä todella tahdon elämältä ja mikä on minulle tärkeää ja se kohti paluuseen suomeen yli kymmenen vuoden poissaolon jälkeen!
    Tykkään lukea blogiasi koska vaikutat niin fiksulta ja pohdiskelevalta ihmiseltä. Vaikka pinnallisia postauksiasi on myös kiva lukea ovat ne mielestäni myös parempia siksi että ne eivät ole ainoita asioita mihin keskityt!

    http://www.karhusportscience.com

  • Ellae

    Ihan just nyt haluaisin halata sua ja isosti, kiitos tästä. Meni ihan tunteisiin koko teksti. Kaikkea ihanaa, uutta ja jännittävää sun syksyyn! :)

  • Tosi inspiroiva postaus!:)

  • ilo

    Tää postaus kolahti muhun enemmän kuin arvaatkaan! Pitkän pohdinnan jälkeen lähdin tossa alkukesästä kävelemään parin vuoden avoliitosta ja muutin opiskelijana omilleni yhä enemmän kasvavan opintolainan kanssa. Olin jo ajatellut sinkkukesää ja muutenkin pidempää yksinoloa kunnes kuukauden parin sisällä tapasin henkilön, jonka kanssa synkkasi alusta asti ja kiinnostukset sekä omat arvot osuivat täysin yhteen! Nyt jo 2kk mennyt hurahtaen ohi :D Enkä ole kyllä kertaakaan katunut eroa ja odotan kyllä oikeen innolla, että mitä loppuvuosi tuo vielä tullessaan! :) Onnea ja rohkeutta muillekin, jos on pitkään harkinnut jotain niin kannattaa kyllä antaa mennä vaan!

  • Juumi

    Kiitos tästä postauksesta! Pohdin koko alkuvuoden paria isoa muutosta elämässäni, tai lähinnä sitä uskallanko tehdä niitä. Yhdellä kesäkuun viikolla kävin lopultakin irtisanomassa itseni ja erosimme poikakaverini kanssa minun aloitteestani. Nyt kun käytännön asiat ovat järjestyneet ja elämä on jotenkin asettunut aloilleen, voin vain todeta että kannatti. Kannatti hypätä tuntemattomaan ja antaa vaan mennä, eikä miettiä liikaa. Kaikki järjestyy, ja joskus on oltava rohkea jotta saa parempaa tilalle.

    Kiitos<3

  • Oi ihanan inspiroiva teksti! Olen samaa mielta ja uskallusta tarvitaan aina, omille valinnoilleenkin tulee sokeaksi. Itse luulin olevani tosi rohkea kun asuin ulkomailla jossa olin jo eronnut ja luonut uuden elaman ihan yksin, kunnes joku kyllastyminen sai pakkaamaan kamat ja muuttamaan toiseen maahan. Oli maailman paras paatos vaikka pelotti ihan kamalasti! Nyt olen jo muuttanut taas eteenpain ja ollut pian vuoden (oho) Australiassa parilla matkalaukulla matkassa ja huomannut kuinka niita elintarkeita kamoja ei niin kaipaakaan. Pienta ”jamahtamista” on kuitenkin havaittavissa ja matkaakuume vaivaa joten tulen seuraamaan matkojasi suurella innolla! Ihanaa ja vapauttavaa loppuvuotta, niin sita pitaa Vilma!