Kun unelmat (ja blogi) muuttaa muotoaan

16.10.2017 / ,

Moni meistä etsii elämälleen syvempää tarkoitusta… Luulin jo kerran löytäneeni sen, löysinkin hetkeksi. Mutta olen ymmärtänyt, ettei kyse ole siitä, että minun täytyy löytää tuo tarkoitus. Uskon, että se löytää meidät. Toki sitä varten täytyy olla uskollinen sisimmälleen, osata kuunnella itseä, eikä ulkoista maailmaa. Mutta nyt ajattelen enemmän, että meillä jokaisella on tietty polku. Tarkoitus, joka lisää rakkautta maailmaan tavalla tai toisella, kuten Gabrielle Bernstein on tuon asian ilmaissut kirjassaan Ihmeitä nyt.

Omat unelmani ovat muuttuneet, mutta ei se yllätä. Kaikki tässä maailmassa muuttuu. Yllättävää on se, että se on jotain, mitä en kuuna päivänä olisi voinut uskoa tai kuvitella kolme vuotta sitten. Hienoa on taas se, että aina tulee uusia unelmia meille kaikille, jos on rohkeutta unelmoida. Jos ne lapsuuden unelmat eivät ota kantaakseen, ei se tarkoita, ettei aikuisiällä löydä yhtä tärkeitä unelmia, jotka ottavatkin tuulta alleen. Mikään ei kuitenkaan ole turhaa, ajanhukkaa. Kaikki se, mitä olemme kokeneet ja kaikki se valtava aikaisempi työ, on osa sitä uutta unelmaa. Jollain tapaa.

Vaikka uskon, että kutsumus ja elämäntarkoitus tulee luoksemme, ei se tarkoita, että ”tehtävämme” toteutuu itsestään. Mutta kun aika on oikea, se ei tunnu pinnistetyltä, jatkuvalta luopumiselta, saati kärsimykseltä. Tai tavallaan tuntuu välillä siltäkin. Mutta kaikki se rankkuus, hiki, kyyneleet ja hampaiden pureminen, tuntuu sen arvoiselta (jos ei joka päivä, niin sisimmässä). :)

Oman kutsumuksen eteen on valmis uhraamaan, ottamaan taloudellisia riskejä, valmis tekemään enemmän. Toki toisen kutsumus on olla esimerkiksi äiti, toisen poliitikko. Nämä asiat vaativat erilaisia tärkeitä asioita. Mutta en vain usko, vaan tiedän, että menestyneimmät ihmiset, jotka saavuttavat unelmiaan, eivät ole mukavuudenhaluisia. Nuo ihmiset ovat laittaneet ihan hulluna likoon asioita. Aikaa, aikaa ja aikaa. Se on sitten asia erikseen, pitääkö sitä aikaa uhrata pari vuotta vai kymmenen. Milloin riittää? Menestyneimpiä ihmisiä ei kuitenkaan koskaan kannata kadehtia, jos ei ole itse valmis tekemään kirjaimellisesti kaikkea saman eteen. Elämä ei ole aina reilua ja joskus, vaikka tekee hirveästi työtä, se ei tuo tulosta heti näkyville… Mutta ei pidä ajatella, että ne jotka ovat siellä, jossa itse haluaa joskus olla, on saanut sen jotenkin helpommin. Ei ole.

Ne, jotka ovat aikuisiällä vaihtaneet alaa tai ryhtyneet yrittäjiksi, ovat joutuneet yleensä tehdä kahta työtä tai töitä + opiskelua päällekkäin. Vanhaa tehdään lähinnä taloudellisen puolen takia, mutta sielu, sydän, kunnianhimo ja tavoitteet ovat jo uudessa. Luulen, että tämän jaksaa, koska visio tulevasta on niin selvä. Vaikka elämästä menisi muutama vuosi, niin että se on lähinnä pelkkää työntekoa, sen jotenkin on valmis tekemään kyseenalaistamatta. Sitä myös uskoo, että joskus saa tuon ajan takaisin. Että se tuleva vie elämää siihen suuntaan, että se tuo lisää vapautta ja aikaa. En tiedä ketään kuka olisi katunut alan vaihtoa tai yrittäjäksi ryhtymistä, vaikka tunnen monta, joka näin on tehnyt. Sanonta ”se ei tule olemaan helppoa, mutta se tulee olemaan sen arvoista”, pätee tähän hyvin.

Suhtautumiseni bloggaamiseen on muuttunut aika paljon ja luulen, että se vähän välittyy lukijoillekin. Lähinnä siksi, että mietin, mitä annettavaa minulla enää on. Ensimmäiset vuodet minulla oli palo jakaa inspiraatiota terveellisestä ravinnosta, innostaa liikkumaan, jakaa siihen aikaan mystisempää ammattimallin elämää, pohtia elämää pintaa syvemmältä yliopisto-opiskelijana ja julkaista valokuvia, joita halusin koko ajan ottaa kaikesta.

Nykyään kauniita kuvia on kaikkialla, netti terveellisiä herkkuja ja treeni-inspiraatiota pullollaan, en enää opiskele tai tee mallintöitä, joista jakaa ajatuksia, enkä edes elä kovin jännittävää arkea tapahtumineen, mistä postaisin. Oikeastaan arkeni on naurettavan yksitoikkoista. Olen asunut Belgradissa elokuun lopulta, enkä ole tietoisesti käynyt yhdelläkään nähtävyydellä, olen keskustassa käynyt tasan kerran. En ole ystävystynyt kehenkään. Miksi? Koska teen töitä, töitä ja töitä. Välillä treenaa, joogaan tai katson poikaystäväni kanssa leffan, mutta niin arkeni kuin viikonloppuni ovat täynnä työtä. Ajatukseni ovat töissä, enkä pysty suunnitella tai käyttää energiaani muuhun.

Ainut, että en puhu (vain) blogistani. Vaan jostain ihan muusta, jostain joka on myöskin sellaista, mistä en saa jännää materiaalia blogiin. Mutta en tee työtä työn takia, vaan toteutan jotain, minkä koen nyt kutsumuksekseni ja oikeaksi asiaksi. Asiaksi, jota en voi olla tekemättä. Tämä on elämäntapaani. Mutta mietin, että onko elämäntapani liian tylsä bloggaajalle. Mistä saan jotain, että koen, että minulla on annettavaa teille?!

Tämä kelailu korostuu hyvin Instagrammin MyStoryssä tai lähinnä sen loistaessa tyhjyyttä pääosin kohdallani. Minua huvittaa, kun mietin, mitä pystyisin sinne kuvaamaan. Päivä toisensa jälkeen sitä, että istun kahvilassa läppäri edessä, kotona Adidaksen college-vaatteissa ja tukka sekaisin puhelin kädessä. Sitä kun olen salilla tai joogamatolla, ruokakaupassa tai poikaystävän kanssa kuvaamassa. Siinäpä se. En ole edes blogissa kehdannut kertoa, kuinka viimeisen parin vuoden aikana muutamaa lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta elämäni on tuntunut olevan pelkkää yksinäistä työn tekoa (tosin teen työtä, jota pohjimmiltani rakastan). Koska suurin osa teistä varmasti miettii, että missä tulos tai ei näytä siltä. Mutta en jaksa enää teeskennellä. Ei minua haittaa enää, mitä muut ajattelevat. Haluan vain sanoa, että mikään ei tule ilmaiseksi. Jos haluaa saavuttaa jotain, sen eteen on tehtävä pirusti. Voin sydämessäni tuntea, että näin olen tehnyt. Ja loppujen lopuksi, vaikka tämä on vaatinut aika monta asiaa, mistä olen luopunut, niin voin sanoa, etten olisi omaa aikaani voinut paremmin käyttää 27-vuotiaaksi.

Minusta tuntuu, että kun unelmat muuttavat muotoaa, on siihen joku tarkoitus. Se uusi unelma on tullut syystä elämään. Sinun luoksesi. Silloin siihen pitää uskaltaa ehkä vain tarttua. Rakkautta ja tsemppiä siskot. Ja haluan myös sanoa, että kiitos teille, jotka olette kulkeneet blogini mukana kaikki nämä sen eri vaiheet. ♥ :)

leather jacket/ Jofama
bag/ Coach
knitting / Gina Tricot
pants / COS

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

8 comments

Nilkkapainotreeni videolla

15.10.2017 / ,

Pakaroihin ja reisiin saa parhaiten muotoa tekemällä isoja ja raskaita liikkeitä, mutta kuten moni tietää, voi tuntuman löytyminen oikeaan kohtaan pakarassa olla haastavaa. Lisäksi mielestäni monipuolisuus on valttia. On hyvä antaa erilaista ärsykettä kropalle ja tehdä myös pienempiä liikkeitä pidempiä sarjoja. Olenkin maininnut, että teen kotona aina välillä (toisinaan useita kertoja viikossa) lyhyen nilkkapainotreenin. Tätä ollaan toivottu blogiin monesti. Muistutan, etten ole personal trainer, valmentaja tai muu alan ammattilainen, tässä vain kuinka itse treenaan.

Olen nyt vihdoin reilu vuoden matkalaukkuelämän jälkeen päässyt kunnolla salitreenin makuun…ihan parasta! Tästä lisää myöhemmin, mutta tosiaan salitreenin ja joogan ohella, teen yhä näitä aktivointeja silloin tällöin kotona. Mielestäni tämä on maailman mukavin lihaskuntotreeni, koska treenissä tulee lämmin, mutta syke ei nouse niin korkealle. Jos jotain treeniä, niin tätä voi tehdä samalla, kun katsoo telkkariakin! ;) Näillä liikkeillä saa hyvän poltteen pakaraan, kunhan keskittyy tekemään liikkeet oikein ja hitaasti (video nopeutettu).

Videolla näytän yhdeksän liikettä. Yleensä teen kymmeniä toistoja kerralla, kunnes en enää vain jaksa tai pysty enempää. Teen kaikki yhdeksän liikettä putkeen, jonka jälkeen pidän tauon ja teen vielä pari kierrosta lisää. Eilen tätä videota kuvatessa tajusin, että edellisestä treenivideosta on jo vuosi aikaa (ellei lyhyitä joogapätkiä lasketa). Olisikin kiva kuulla, kiinnostaako treenivideot blogissani enemmänkin?! :)

Asut/Adidas

Tallenna

2 comments